Kun lukee ensi kertaa vanhoja lehtiä, vanhasistakin tulee uutisia. Näin kävi minullekin, kun luin viime syksyistä Opettaja-lehteä, jota sinänsä on surkuhupaisaa lukea nyt vaalien jälkeisissä tunnelmissa, kun vaalitulos on jo kaikkien tiedossa. Luin lehdestä kolumnia, jossa oli tavutettu kahdelle riville sana ”koulukunta”. Ensimmäistä kertaa sisäistin, että koulukunta on yhdyssana, jossa yhdistyvät koulu ja kunta. Siitä mieleni juontui siihen, miten suomalainen oppivelvollisuuskoulu rakennettiin palvelemaan erityisesti maaseutumaisen ympäristön ihmisiä. Koulu oli niin lähellä, että sinne pääsi kävellen ilman, että tarvitsisi uhrata hevostyöaikaa oppilaiden kouluunviemiseen tai että koulun jälkeen työvoimaksi kelpaavien vesojen työpanos olisi riistetty kotitiloilta kokonaan majoittamalla lapsia viikoiksi asuntoloihin. Kouluissa myös opiskeltiin asioita, joista oli hyötyä elämässä. Lukemisen ja laskemisen opiskelu saatiin myytyä kansalle sillä, että opetettiin myös ompelua, puutöitä ja kotitaloutta.
Tuolta ajalta koulun ihanteeksi vakiintui pieni ja idyllinen kyläkoulu, jossa kylän toisilleen jo syntyjään tutut lapset kävivät yhdessä koulua opiskellen elämässä tarvittavia taitoja myös tutustuen yhä syvemmin toisiinsa. Ja silloinkin koulussa oli paljon sellaista sisältöä, jonka ei uskottu milloinkaan olevan elämässä tarpeen, mutta silloin se johtui siitä, että niiden uskottiin olevan liian moderneja sen ajan yhteiskuntaan.
Suomalainen yhteiskunta kuitenkin teollistui ja kaupungistui, ei kuitenkaan täysin, vaan jossain määrin ääripäät ja kaikki välimuodot elävät yhä rinnakkain.
Nyttemmin on vallalla jo pitkään ollut suurten keskitettyjen yksikköjen politiikka, jota on perusteltu pääosin kustannussyillä, vaikka itse asiassa mikään tutkimus ei ole onnistunut osoittamaan syntyneitä kustannussäästöjä, mitä sitten on paikattu uskottelemalla, että kustannusten nousua olisi kuitenkin onnistuttu hillitsemään. Ja siitä saadaan matemaattisesti ihan uskottava väite, sillä lakkautetun yksikön potentiaaliset kustannukset voidaan keksiä, koska niitä ei voi kuitenkaan mitenkään todentaa.
Monissa pienissäkin kunnissa on keskittämissäästöuskossa lakkautettu pienet yksiköt ja rakennettu yksi iso, ja tulos on yleensä ollut nimenomaan se, että kasvaneita kustannuksia sitten selitetään nimenomaan kustannusten nousun tasaantumisella. Argumentoitu säästö tai itse asiassa konkretisoitunut sijoitus osoittautuukin siis matemaattisesti varsin huonoksi, jota sitten ehkä loppujen lopuksi aletaankin puolustaa pedagogisin argumentein, kun muita ei enää ole.
Joissakin Suomen pienissä "gallialaiskylissä" kyläkouluista on sinnikkäästi pidetty kiinni, vaikka tässä kohtaa lasten ja nuorten hyvinvointiin olisi pitänyt ihan rahaakin sijoittaa. Usein niissä kyläkoulut itsekin ovat kehittäneet toimintaansa oppilaiden lisäksi laajemmin kyliä ja kyläläisiä palveleviksi keskuksiksi, joita on tarvittaessa lähdetty heinähankojen kanssa kirkonkylälle puolustamaan. Ja ne koulut, joissa kyläkoulun ideaa ei ole onnistuttu sitten sodan jälkeisten vuosien päivittämään, ovat ehkä joutaneetkin loppua...
Monissa pienissä kunnissa on siis nykyään siirrytty yhteen yhtenäiskouluun eli siis kuntakouluun, joka tietysti monissa pienissä kunnissa muistuttaa suurelta osin sodan jälkeisiä kyläkouluja, joiden seinät pullistelivat oppilaista, paitsi että yhtenäiskoulussa luokkakoot on pienempiä, välineet parempia, opettajat koulutetumpia, tilat tarkoituksenmukaisempia ja turvallisempia...
Suomalaiset tarvitsisivat jo koulutuspolitiikkansa tueksi uudistettua suurta kertomusta, joka näyttäisi kansallemme suunnan, johon voisimme yhdessä yrittää löytää tien. Vaikka elämämme pluralisoituvassa kulttuurissa, minä uskon siihen, että suomalaiset voivat olla eurooppalaisia vain olemalla suomalaisia. Suomi on osa Eurooppaa - aina ollut, ja Suomen kieli on merkittävä eurooppalainen kieli - aina ollut. Minä siis edustan suomalaisemman Euroopan ja eurooppalaisemman Suomen koulukuntaa.
Juice lyyrikoi:
"Ei pärjää pieni kansa paitsi sydämin ja hengin,
ne lauloivat ja aikaansaivat hirvittävän svengin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti