Ammattikoulutusta tarvitaan

Silloin, kun minä kävin peruskoulua, oli vielä selkeää, että opiskelusta innostuneet oppilaat menivät lukioon ja loput ammattikouluun. Silloin ammattikoulua markkinoitiin sillä, että siellä saa tehdä, eikä tarvitse niin paljon lukea... Sittemmin mm. EU:n myötä joka alalla on lukemisen määrä lisääntynyt. Jokaikiseen tutkintoon on tullut lisää teoriaa, ja nyt kuskien, raksamiesten, vartijoiden, ravintolatyöntekijöiden ja monien muiden tutkintoihin kuuluu erilaisten osaamispassien suorittaminen. Nykyään mitään tutkintoa ei saa opiskelematta teoriaa.

Kolmen L:n ylioppilas: Lukematta Läpi Lukiosta
Ennen oli hanttihommia, joissa pärjäsi sillä, että jaksoi kantaa painavia esineitä, jaksoi juosta tai polkea pakettien kanssa ja niin edelleen. Teollistuminen, koneistuminen, robotisaatio ja digitalisaatio tekevät ihmisten puolesta juuri niitä hommia, joita ennen sai tehdä ihmiset, jotka eivät pärjänneet lukemalla.

Samaan aikaan, kun ammattikoulutus on muuttunut teoreettisemmaksi, on myös opintojen keskeyttäminen lisääntynyt. Kun tämä havaittiin ammattikoulutuksessa alettiin panostaa paljon oppilaiden tukemiseen, jotta mahdollisimman moni saisi tutkinnon, josta oppilaitos saa valtionosuusrahaa...

Koulun yksi varhaisimpia tehtäviä on ollut varastoida nuoria; siis keksiä heille järkevähköä tekemistä siksi aikaa, että vanhemmat saavat käydä BKT:ta kasvattavissa töissä. Sittemmin koulutuksessa on alettu nähdä mahdollisuuksia sosiaaliseen nousuun. Suomessa periaatteessa mistä tahansa lähtökohdista ponnistava nuori voi ahkeralla työllä päästä opettajaksi, juristiksi, jopa lääkäriksi. Nyttemmin tilastot ovat kuitenkin alkaneet osoittaa, että vaikka tämä periaatteessa on madollista, käytännössä niin ei kuitenkaan tapahdu.

Suurten ikäluokkien eläkepommi räjähti jo
Suomessa jää joka päivä seitsemän alle kolmikymppistä ihmistä eläkkeelle mielenterveyssyistä. Tarinoita paluusta työelämään ei kuule. Maassamme on tällä hetkellä yhden ikäluokan verran syrjäytyneitä alle kolmikymppisiä. Kansantaloudellisesti on saatu näyttämään suurelta ongelmalta se, että kansalaiset jäävät eläkkeelle 60-vuotiaina eikä 63-vuotiaina, vaikka paljon suurempi ongelma piilee siinä, että monet eivät eläkkeelle jäädessään ole edes 30-vuotiaita.

Ammattikoulutusta ollaan nyt taas uudistamassa. Nyt panostetaan osaamiseen ja näyttöihin: riittää, että opiskelija osaa asian ja pystyy sen näyttämään. Sitä ei välttämättä tarvitse opiskelle luennolla tai lukemalla. Kuitenkaan se, että opiskelijalle ei opeteta asioita, ei välttämättä helpota opiskelua tai oppimista. Ja pahoin pelkään, että se lisää opiskelijoiden välistä epäsuhtaa edelleen. Epäilen, että nuoret, joiden lukutaito on puutteellinen, käytöstavat huonot ja sosiaaliset taidot heikot, joutuvat entistä suurempiin vaikeuksiin.

Esimerkkejä on
Useimmat kouluissa ja kouluista syrjäytyvät nuoret pystyvät nimeämään ihmisen, joka on elämässään menestynyt ilman koulutusta. Aina on olemassa joku setä tai isoisä, joka lopetti koulun kesken, mutta menestyi kovalla työn teolla. Ja siinä se vika onkin. Ne esimerkit eivät kerro meidän ajastamme. Ne esimerkit kertovat sopeutumisesta silloiseen, hitaiden muutosten maailmaan, jossa hissipojasta saattoi vähitellen tulla varastonhoitaja, myyjä ja osastopäällikkö. Nykyisessä maailmassa osaamista ja onnistumista tarvitaan heti.

Ammattikoulutusta tarvitaan
Me tarvitsemme ammattikoulutusta, jossa on erilaisia vaihtoehtoa. Me tarvitsemme myös sellaista ammattikoulutusta, joka kädestä pitäen tukee oppilaita kehittämään taitojaan. Tärkeimpänä ammattikoulutuksen tehtävänä olisi kuitenkin toivon ja tulevaisuususkon luominen. Nuorten pitää saada kokemuksia siitä, että he oppivat ja osaavat. Heidän pitää saada kasvaa siihen tunteeseen, että heistä tulee päteviä ja osaavia ammattilaisia, jotka uskaltavat tarttua työtehtäviin ja pyytää tukea, jos sitä tarvitaan.