Lasten ja nuorten kasvatustyössä on se hieno ominaisuus, että saa kurkistaa nuorempien ihmisten maailmaan ja hetkittäin ehkä nähdä maailmaa nuorempien silmin.
Nelivuotiaana ihmisen elämä on ehkä parhaimmillaan: Ymmärtää maailmasta todella paljon ilman, että tarvitsee kokea suurta huolta tai syyllisyyttää. Osaa todella paljon asioita ilman, että kukaan edellyttää sitä tai odottaa täydellistä suoritusta. Tietää kaikesta tärkeästä kaiken tai keksii, jos ei tiedä. Ylettyy lähes kaikkialle tai ainakin osaa apuvälineillä sinne kiivetä. Maailmassa on paljon tutkittavia asioita, eikä niitä kuitenkaan ole pakko ottaa huomioon. Ei tarvitse huolehtia terveydestä, rahasta, ruuasta, asunnosta...
Kuitenkaan kaikilla lapsilla ei maailmassa tai edes Suomessa ole mahdollisuutta täysin nauttia nelivuotisuudesta, vaan sitä häiritsevät aikuisten aikaan saamat ongelmat.
Hyvää yötä ja kauniita unia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti